Epäkuolleita SAGAan.

Figumaalausta aloitellessani en ajattellut innostua sotapeleistä, mutta niin siinä nyt vain pääsi käymään. Kaverin suosituksesta päädyin tutkimaan SAGAa, joka on ranskalainen, suurimmaksi osaksi historiallisia figuja käyttävä kahakkapeli (skirmish game). Tyypillisesti kullakin pelaajalla on sotajoukossaan 30-40 hahmoa, mikä sopii minulle oikein mainiosti. Onpahan maalattavaa -- mutta ei sentään liikaa!

Alun perin meinasin aloittaa SAGAn Age of Vikings -kirjalla, mutta päädyinkin ostamaan Age of Magic. Fantasia vei tällä erää voiton historiasta. Ostin siis perussäännöt, aikakausikirjan, skenaariokirjan sekä päälle vielä tarvittavat mittatikut. Kaveri ystävällisesti vielä laminoi nuo kuusi taistelulautaa.

Koko pointtihan tosin on se, että pääsee maalamaaan figuja. Päädyin harkinnan jälkeen epäkuolleisiin, ja sain tilattua suhteellisen edullisen setin kaikennäköistä epäkuollutta:

• Gripping Beastin Undead Legion Warband (4pt)
• Oathmark Skeleton Infantry
• Gripping Beastin Ghost King
• Frostgrave Lich Lord

Näistä selkeästi edullisin ukkoa kohti oli tuo luurankojalkaväki, alle euron/figu. Periaatteessa alkuun pääsisi pälkällä neljän pisteen paketilla, jossa on päällikkö, 8 veteraania, 8 soturia ja 20 zombia. Kuitenkin täysi peli vaatii 8 pistettä. 2 pistettä menee taikuriin ja johonkin hirviöön, mutta loput voisi täyttää 16 luurangolla, tässä tapauksessa kaiketi jousimiehillä. Mietin vielä.

Koska elättelen toiveita päästä pelaamaan vielä tämän vuoden puolella, maalaan ensin tuon ensimmäisenä luetellun peruspakkauksen. Siitä tietysti ensimmäisenä zombit (tai mielettömät), jotta saadaan jonkinlainen työvoitto heti alkuun. Kiinnitin tinaukot teräksisiin aluslevyihin edullisella korjausepoksilla.

Baseen laitoin valmiiksi hiekat kiinni puuliimalla. Toimii. Koetin laittaa niihin mustan pohjan ja harmaan zenitaalin, mutta kaiketi hankalan alustan takia jouduin maalaamaan ukot niin monta kertaa, että osaan tuli liian paksu maalikerros. Harmaakin pölisi niin pahasti tuolla vanerilla, että varjoja jäi aika vähän. Toisaalta näiden kuuluukin olla rumia, joten en ole kovin huolissani. Luurankojen kohdalla täytyy ehdottomasti olla tarkempi ja laittaa ne kiinni rimaan, josta harmaa ei pääse niin kovasti kimpoamaan.

Pääsin aloittamaan maalauksen, ja olen tähän saakka ehtinyt laittaa niille harmaanvihreän pohjavärin iholle ja ruskean pohjavärin lannevaatteisiin.

Kyllä tämä tästä, kunhan vain ehtii ja jaksaa istua iltaisin maalauspöydän ääressä.

Germaaniseitsikko valmis!

Viime viestistä on noin kuusi kuukautta, ja sinä aikana sain maalattua loput kuusi ukkoa. Tämä kertoo pitkälti siitä, että töiden ja lapsiperhearjen (sekä erinäisten muiden velvollisuuksien) jäljiltä ei lelujen värittämiseen juuri jää aikaa. Figu kuukaudessa ei ainakaan minusta vaikuta kovin napakalta tahdilta.

Tällaisia näistä nyt kuitenkin tuli, ja olen oikein tyytyväinen näihin ottaen huomioon, että olen maalannut vasta 14 ukkoa. Hiusten ja kilpien maalaaminen oli erityisen hauskaa.

Erityisen paljon tunnun nauttivan värien sekoittelusta, mikä vaikuttanee seuraaviin maaliostoksiin. Maalausvideoita katsoessani vain tuntuu, että suurin ongelma tällä hetkellä ovat halvat synteettiset siveltimeni. Videoilla väri tuntuu juoksevan sulavasti siveltimestä maalattavalle pinnalle ja riittävän loputtomiin. Synteettisellä se tuntuu loppuvan jo yhdellä vedolla. Seuraavassa ostossatsissa tilaankin varmaan kokeilumiemessä eräitä löytämiäni saksalaisia näädänkarvasiveltimiä (vai olisiko se suomeksi soopeli?).

Minulla on jo työn alla uusi setti figuja, mutta en vielä tässä viestissä viitsi niistä kirjoittaa.

Ensimmäinen germaaneista

 Olin tilannut briteistä (Wargames Foundry) seitsemän ukon setin: AG014 - Ancient German Chatti Characters. Pari viikkoa sitten pääsin vihdoin niiden kimppuun. Ensin oli tietenkin taas viilailtava.

Näissä oli yllättävän vähän korjailtavaa. Valujäljetkin olivat harvassa paikassa kovin näkyviä, joten kaikkiin en viitsinyt edes koskea, kun kuitenkin vain pahentaisin asiaa. Nuo leikkurit olivat kyllä surkeat, niiden leikkuupinta kun ei osu tarkalleen saksien ulkosyrjään, vaan hieman sisemmäs. Tämä teki tarkoista leikkauksista mahdottomia, kun ei päässyt leikkaamaan aivan kiinni figuun. Ongelma ei kuitenkaan ollut suuri, sillä nämä kohdat sai helposti viilattua pikkuviiloilla.

Ainoa paikka, missä hieman muokkasin figuja oli miekan ja jalan kiinnike. Miekka kun kirkkaana vetää silmää puoleensa, olisi hieman outoa, että se kiinnittyisi housuihin kuin jokin massa. Vähensin siis miekan ja housun väliin jäävää ylimääräistä materiaalia. Tämä kaiverrus oli helppo tehdä askarteluveitsellä.

Heti paljon paremman näköiset! Ilmeisesti on tavallista, että historiallisissa figuissa keihäät joutuu tekemään itse tai ostamaan erikseen. Eihän se haittaa -- lisää askartelua! Löysin pojan leikkityökalupakista sopivia nauloja näille keihäiksi, n. 4cm pitkiä. Sitten viilasin niitä hieman enemmän keihäänmuotoisiksi:

Tämä tuntui hieman työläältä, sillä oikean kohdan viilaaminen koko keihään ympäri on yllättävän vaikeaa. Ensi kerralla varmaan kiinnitän tällaiset naulat porakoneen terän paikalle ja käytän sitä ikään kuin sorvina. Nuoremman keihäsmiehen kättä piti hieman avartaa, että keihäs mahtui siihen.

Sitten ukot piti liimata kasaan. Siihen hommaan käytin Locktiten pikaliimaa, joka tuolla ylhäälläkin vilahti. Pienen äheltämisen jälkeen koko joukko pääsi pystyyn, ja pääsin jo hieman leikkimään niillä:

Kautta Juppiterin, germaanit hyökkäävät!

Ensimmäisenä päätin maalata tuon vasemmalta ensimmäisen nuijamiehen. Tähän meni ehkä kokonaisuudessaan neljä tuntia, mutta aika kului varsin tehottomasti, kun se jakaantui useampaan maalaussessioon.

Alan ehkä toistaa itseäni, mutta olen taas kerran tyytyväinen työn jälkeen. Sekoitin tuota Foundryn flesh-väriä nahkanruskeaan ja punaiseen, niin sain hieman ruskettuneemman pinnan ukkoon. Olin hankkinut uusia siveltimiä (halpiksia Kaaren Prismasta ja Wishistä), joten silmän mustuaisen tuikkaaminen onnistui pienellä siveltimellä aika helposti; oikea silmä onnistyi ykkösellä, vasemman silmän kanssa tarvittiin kolme yritystä.

Tuohon karhuntaljaan kokeilin ensi kerran kuihaharjausta, mikä onnistui muutaman mokan jälkeen ihan siedettävästi. Kaikki rikosten jäljet on piilotettu. Koetan löytää vähän isomman sudin tuohon kuivaharjaukseen.

Mustiin hiuksiin ja partaan koetin tehdä valkeita heijastuksia, mutta niiden saaminen kuntoon olisi edellyttänyt vähän turhan paljon ajankäyttöä. Saavat kelvata.

Nuijan väri löytyi kivasti sekoittamalla vihreää ja punaista, ja sitten varjostuksiin mustaa ja korostuksiin keltaista.

Ainoa, mikä jäi kismittämään tätä kirjoittaessa, on vasemman silmän vieressä möllöttävä valkoinen maalirantu. Sitäkään en huomannut, ennen kuin nyt katsoin koneella kuvaa:

Varmaan korjaan tuon seuraavassa maalaussessiossa ja ehkä hieman maalaan silmäluomia silmien päälle.Tuo naama oli aika kulmikkaaksi veistetty, mutta ikävän epäsymmetrisesti. Suukin jää hassusti sivuun.

Curse of Strahd -seikkailijat

Vähä vähältä olen saanut maalattua meidän ropeporukan figut. Seurue onkin aika kirjava, kun kahden ihmisen lisäksi remmissä on mukana kentti, puoliörkki, goblini ja goblinin lemmikkikissa. Vasemmanpuoleisimman oli jo kaveri maalannut joskus aiemmin:

Ehkäpä nämä pitää käydä läpi maalausjärjestyksessä. Jousimiehestä on jo kirjoitettu, joten sen jätän väliin. Tässä siis seuraavana maalattu kenttimunkki. Figu on kuulemma salahurmaaja Talismanista. 

Mustan viitan kanssa olin aika pahasti pihalla ja jouduin katsomaan useamman videon, että pääsin jotenkin kärryille sen sävyttämisestä. Naama onnistui mielestäni verrattomasti, ja vaatteiden kirkkaat värit iskevät kivasti silmään. Kaikki varjostukset tosin eivät oikein onnistuneet, erityisesti punaisen housun takapuolella. Samoin käden väri meni aika pahasti pieleen, enkä jaksanut sitä enää korjailla. Olisi kai pitänyt tummentaa ihonväri enemmän rusehtavaan suurtaan. Nyt se näyttää lähinnä pölyiseltä. Pääsin paidanhelmassa ja housussakin oli ongelma, mutta se ilmeni lähinnä prosessissa: On turkasen huono ajatus yrittää maalata kirkkaita värejä suoraan mustan päälle.

Seuraavaksi maalasin puoliörkin:

Tässä onnistui kivasti housujen kirkas oranssi, joka oli oikein mukava maalatakin, kun laitoin alle ensin tuhdin kerroksen valkoista. Naama oli hauska maalata, sillä otsan poimut kutsuivat liioittelemaan siihen groteskin klingoniotsan. Nahkahaarniskan maalailu oli sekin oikein hauskaa. Niittien kohdalla halusin välttämättä korostaa niitä kirkkaalla metallivärillä. Nyt ne tuikkivat kivasti pöydällä. Miekan väistimeen ja ponteen sekoitin metalliväriä ja keltaista, jolloin sain hauskan messinkivärin. Vähiten tyytyväinen olen varsijouseen -- en kerta kaikkiaan osannut inspiroitua sen maalaamisesta, joten siitä nyt tuli mitä tuli. Ja tuo tukan väri... en voinut vastustaa!

Varokaa leopardia!

Ei kun siis pantteria tietenkin.

Mietin pitkään ja hartaasti, miten tuon oikein maalaisin. Katselin taas jonkin verran erilaisia figu- ja taidemaalausvideoita, mutta en oikein löytänyt sopivaa kulmaa, josta lähteä pähkimään tätä ongelmaa. Vaikeinta on nimittäin jotenkin saada kuvattua leopardin turkin kiiltoa, joka ei tunnu käyttäytyvän millään intuitiivisella tavalla varsinkaan useammasta suunnasta katsottuna. Kokeilin muutamaa kuviota sinisellä ja hennolla valkoisella, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Päätin siis mennä helpoimman kautta.

Maalasin aiemmat sotkut peittoon mustalla. Sitten maalasin kynnet valkoisella, silmät kellertävän vihreällä, hampaat kermanvärillä ja suun hailakalla pinkillä. Suun sisäpinta oli alaleuan kohdalla jotenkin muotopuoli, joten olin hieman joutunut veistelemään sitä. Piilotin rikoksen jäljet maalilla ihan siedettävästi.

Lopuksi lakkasin pantterin kiiltävällä lakalla (Maston spraymaali ONE 400ml matta lakka), joka siis nimestään huolimatta oli kuin olikin varsin kiiltävä. Olin jo aiemmin lakannut sillä pari muuta figua ja ihmetellyt kiiltävää pintaa. Ostin FB-ryhmästä saadun neuvon perusteella (kiitos!)  Maston spraymaali 100 400ml 331 himmeää lakkaa, ja parin suihkauksen jälkeen nuo aiemmin lakatut saivat hyvän mattapinnan. Pantteri saa tietenkin elää omaa kiiltävää elämäänsä.

Viimeiseksi maalasin goblinin, jota olin hieman arastellut yksityiskohtien paljouden takia.

Olen hirvittävän tyytyväinen tähän, vaikka lopussa alkoi yksityiskohtien korjailu jo tökkiä aika pahasti. Erityisen tyytyväinen olen olen punaiseen vaatteeseen. En tosin saanut figun selkäpuolesta yhtäkään kunnollista kuvaa, enkä nyt aio kömpiä uudestaan autotalliin puupölyn keskelle kuvaamaan. Kuten oikeanpuoleisesta kuvasta näkyy, puupöly tarttuu figuihin varsin helposti. Onneksi oli purkillinen ilmaa käden ulottuvilla. Toinen silmä ei oikein onnistunut, sillä siellä oli jonkinlainen valuvirhe, jota en uskaltanut lähteä enää siinä vaiheessa sörkkimään. Mitenköhän nämä huomaisi ennen esim. pohjamaalausta?

Vyötäisillä roikkuva talismaani oli hauska värittää. Sekoitin siihenkin metalliväriä, keltaista ja sävyn mukaan mustaa. Se kiiltelee erittäin himmeästi, mikä oli tarkoituskin. Taikasauvaan ja varsinkin sen kärkeen yritin tehdä kaikenlaisia kikkailuja, mutta visio ei aivan toteutunut halutulla tavalla jo ihan siitä syystä, että käsi ei vielä tottele riittävän tarkasti. Kivisen helminauhan maalasin parissa minuutissa, kun alkoi olla jo vähän kiire saada figu pois pöydältä. Yllätyin itsekin, miten mukavasti se sattui onnistumaan.

Mitähän sitä seuraavaksi? Olen jo hieman hypistellyt eräitä rauta-ajan germaanisoturien figuja...

Veli Tuck / Pappisjousimies

Maalasin jo pari päivää sitten seuraavan figun. Valinta oli ilmeinen, sillä olin päättänyt käyttää sitä ropehahmoni figuna. Aloitamme siis Genesys/Realms of Terrinothin systeemillä Curse of Strahdin läpipeluun, ja huomasin pelaavani jousta käyttelevää Lathanderin pappia. Tämä kyseinen figu on oikeasti Footsore Miniaturesin Friar Tuck. Myyjä oli saanut sen Barons' War 2 -kickstarterista.

Toista figua maalatessa kaikki tuntui sujuvan helpommin kuin edellisen kohdalla. Värien sekoittaminen nopeutui huomattavasti. Sekoitin erityisesti jousen, nuolten ja kaavun ruskeat. Huomasin myös, että Foundryn kokeilusetissä oli kuin olikin nahkanruskea, jota sitten surutta käytin viineen, vyöhön, saappaisiin ja huotraan.

Naamasta tuli hieman peruna. Tämä johtuu pitkälti siitä, että korjailin sitä ees taas ehkä tusina kertaa. Kun se lopulta oli jo jonkinlaisessa kuosissa, väsähdin, enkä enää viitsinyt tehdä tarkempia häivytyksiä. Tämä on ilmeisintä vasemmassa poskessa. Silmät eivät nekään onnistuneet täysin. Paremman puutteessa yritin maalata mustuaiset askarteluveitsen kärjellä, mutta mittakaavaan nähden pisteistä tulikin liian pienet. En uskaltanut enää lähteä sörkkimään niitä siveltimellä, kun sain ne kerran jo jotakuinkin oikeaan paikkaan.

Kun katson tuota mustaksi pohjatun figun kuvaa, olen hyvin tyytyväinen tähän suoritukseen. Tällä kelpaa pelata kymmeniä sessioita.

Pelikäytön takia tämä täytyi ehdottomasti lakata. Se ei kuitenkaan täysin onnistunut. Toivoin saavani aikaan mattapinnan, mutta tästä tuli kyllä aika kiiltävä. Suihkutinkohan liian paljon tai liian läheltä? Vai oliko kenties vika itse lakassa (Maston ONE Clear Lacquer Matt)? Joka tapauksessa figun maalipinta on nyt suojattu rasvaisilta näpeiltä ja pelipöydän sähellykseltä.

Seuraavana vuorossa on maalata muut pelipöytään tulevat pelaajahahmot:

No joo, yksi (ei näkyvissä) oli jo maalattu ja tarvitsi vain pienen värjäyksen tukan hilseilleisiin kohtiin sekä lakkapinnan. Ja yhden jo kerkesin maalata, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ensimmäisenä maalattu: HQ gobbo

Maalit saapuivat! Olin tilannut Wargames Foundrysta (Brittilä) 10 värin kokeilusetin ja muutaman ukon. Tullimuodollisuuksien ja muun kuljetustyön jälkeen paketti kolahti tänään postilaatikkoon. Ei tämä aivan halpaa lystiä ole, mutta kai näillä 20ml törpöillä muutaman figun sentään maalaa.

Olihan se pakko päästä heti kokeilemaan. Tiesin jo ennakkoon, että haluan ehdottomasti maalata ensimmäisenä figunani HeroQuestin goblinin (vai olikos se siinä käännetty "hiisi"?). Tämä rääpäle siis:

Pohjamaalaus meni kai jollain tapaa pipariksi, kun pinnasta tuli epätasainen. Tämä näkyy myöhemmin työjäljessä. Hetki meni miettiessä, mitä kaikkea tavaraa tähän taas tarvittiinkaan, mutta kaikki oli kivasti lähettyvillä. Olin jo etukäteen askarrellut märkäpaletin, kun sitä monessa paikkaa oli kehuttu. Sinitarrasin gobbon noppapurkin päälle, kun parempaa ei nyt sattunut löytymään (rouvalla on hieno tuoliprojekti meneillään autotallissa, niin en jaksa siellä alituiseen ravata häiritsemässä).

Itse prosessista en kuvia ottanut, kun kädet olivat jo alusta lähtien maalin peitossa. Maalausmetodina apinoin ja sovelsin Foundryn systeemiä, jossa maalataan kolme kerrosta järjestyksessä tumma-, keski- ja korostussävy. Foundryn omat maalit tulevat (tätä kokeiluerää lukuunottamatta) kullekin värille kolmen maalin seteissä, jolloin sävyjen rakentaminen helpottuu. Koska pään propeli lähti taas pörräämään, tietysti sekoitin nämä sävyt itse. Ruskeaakaan ei setissä ollut, joten sekoitin nutulle kivan beigen ja vyölle nahkanruskean. Tämä edellytti muutamaa kokeilua paletilla:

Tuosta saattaa saada selville, mistä mikäkin väri on poimittu. Hukkaan tuntuu myös menevän hirvittävästi. Pitää varmaan vähän pienempiä tippoja poimia. Mutta tällainen siitä tuli:

Olen erittäin tyytyväinen siihen nähden, että tämä on ensimmäinen maalaamani figu. Kuten huomaa, pohja on rakeinen, mikä johtunee liian suuresta etäisyydestä pohjamaalia suihkuttaessa.

Itse maalausprosessin ensimmäinen virhe oli siinä, kun maalasin liian vetisellä siveltimellä, jolloin maali ei meinannut pysyä hyppysissä vaan levisi ties minne. Toinen virhe oli tuolle vihreälle turhan synkkä pohja. Olisi pitänyt laittaa vahvempi kerros tummanvihreää heti alkuun, kenties kaksi kerrosta. Huokaisin helpotuksesta, kun silmien punainen löysi oikean paikkansa. Vyö onnistui kivasti, samoin vaatteiden poimut. Nuo farkut tosin eivät oikein ottaneet tuulta alleen. En ihan osaa sano,a mikä niissä mättää. Seuraavaksi olisi kaiketi tuon jalustan koristelu edessä, mutta kaikki aikanaan.

Kylläpä tämän veijarin kuvaaminenkin on hankalaa. Kännykkä ei tunnu saavan näitä sävyjä ja pieniä yksityiskohtia millään talteen varsinkaan työhouneen valaistuksessa. Pitäisi varmaan olla ihan oikea kamera ja kuvauslaatikko, mutta enpä nyt ihan heti ole sellaisiin satsaamassa.

Tämän harrastuksen kohdalla täytyy kuitenkin heti sanoa: Jatkoon!

Ensimmäiset omat figut

Posti toi muutama päivä sitten pari metallifigua, jotka ostin Facebookin Figukirppis-ryhmästä. Ajattelin harjoitella näillä, ennen kuin siirryn maalaamaan briteistä tilattua figusettiä (josta edelleen myöhemmin lisää).

Jousimies on selkeästi miekkamiestä kiiltävämpi, joten ovat kai eri metallia. Ensimmäisenä näistä piti ilmeisesti poistaa valuvirheitä. Jousimiehestä en oikein löytänyt mitään tekemistä, mutta miekkamiehessä oli vielä joitain saumoja näkyvissä. Askarteluveitsellä ja pienellä viilalla koetin korjata, mutta en oikein osaa sanoa, oliko siitä enemmän haittaa vai hyötyä -- hyvää harjoitusta oli kuitenkin! Oleellisin korjaus miekkamieheen oli jalustan viilaaminen suoraksi, sen epätasaisuus kun sai miekkamiehen seisomaan tiukassa takakenossa.

Sitten seurasi figujen pesu. Tämän tarkoitus on ilmeisesti poistaa näistä sormirasvat ja mahdolliset muut lisäaineet, jotta pohjamaali tarttuisi paremmin. Tähän hommaan ei juuri muuta tarvittu kuin lämpöistä vettä, hammasharja ja tippa fairya.

Kiinnitin tämän jälkeen miekkamiehen baseen pikaliimalla. Sitten siirryttiin pohjamaalaukseen. Käytän tähän Mastonin mattamustaa pohjamaalia 520. Tätä oli muistaakseni joku kehunut jollain foorumilla, joten tällä mennään. Tähänkin hommaan olisi kaikennäköisiä varta vasten figuille suunniteltuja maaleja, mutta tässä kohtaa alkaa näkyä mun taipumus olla sekä pihi että uniikki pikku lumihiutale. Useammassakin YouTube-videossa kehotettiin lämmittämään maalipurkki kuumassa vedessä ennen maalaamista:

Siellä se sai lillua jonkin vartin, ja ravistelin sitä vähän päälle minuutin. Sitten päästiin maalaushommiin.  Maalasin niitä ensin pahvilaatikon päällä, mutta ensimmäinen kerros ei vielä täyttänyt kaikkia rakosia, vaan metalli kiilsi esim. kainaloista ja helman alta ikävästi. Kaiketi maalasin ensin liian kaukaa ja liian korkeasta kulmasta. Siispä kiinnitin figut sinitarralla 45mm puupalikoiden päihin, niitä kun sattui nurkassa lojumaan:

Maalipeitteestä taisi tulla ihan hyvä, kun se täytti kaksi pääkriteeriä: Sen täytyy ensinnäkin peittää koko figu. Toisekseen, se ei saa peittää figujen yksityiskohtia. Tässä vielä hiukan lähempää:

Kaiken tämän maalaamisen jälkeen alkoi autotallissa jo haista aika ikävältä. Pitäisiköhän sijoittaa jonkinlaiseen maalauskaappiin tai edes hengityssuojaimeen, ettei tarvitse haistella näitä huuruja ja vetää maaliaerosoleja henkeen?